Monty on vauhdittanut meidän elämää jo kolme viikkoa ja oikein mukavasti on mennyt. Tuntuu, että joka paikkaan voi mennä huoletta, kun toinen on niin reipas ja avoin kaikkea ja kaikkia kohtaan. Eka viikolla panostettiin autoiluun, koska alussa Monty piti aikamoista metakkaa autoillessa. Loppujen lopuksi ei tarvittu kuin kolme autoilukertaa ja takaosasto hiljeni. Ja ollaanhan me kyllä oltu harva se päivä jossain menossa ensimmäisen viikon jälkeenkin. Monty on uskomattoman ahne ja varmaan saisin sen seisomaan päälläänkin, jos vaan ruokaa on palkkana. Ruokakupin kanssa onkin jo opeteltu istuminen ja nyt on menossa sivulla istumisen opettelu. Maahan menoakin on pari kertaa kokeiltu ja se onkin tässä seuraavaksi opetuksen alla. Luoksetuloa vahvistan jokaisella metsälenkillä useamman kerran namipalkalla ja välillä leikillä. Käskysanaksi valitsin "tule", jota en ole muilla koirilla käyttänyt. Tänne -käsky säästetään tokoon. Viime viikolla aloimme käydä agilityhallilla ja tarkoitus olisi käydä pari kertaa viikossa leikkimässä ja jossain vaiheessa alkaa tekemään pennulle sopivia harjoitteita. Samalla tulee tietysti treenattua Onninkin kanssa.

Onnin ja Montyn suhde vaikuttaa varsin hyvältä. Onni leikkii mielellään Montyn kanssa, mutta myös pistää napakasti pelin poikki, jos Monty villiintyy liikaa. Samoin Onni antaa toisen käpertyä karvoihinsa nukkumaan - söpöä :) Nyt on Onnin nirsoilut ruuan kanssa taakse jäänyttä elämää - ruoka katoaa kummasti kupista, kun ahmatti tuli taloon ;-) Ja puruluutkin kelpaavat ihan eri tavalla.

Viime lauantaina käväisin Onnin kanssa Mikkelissä agilitykisoissa ja Monty oli tietysti turistina mukana. Ilmoitin Onnin vain kahdelle agilityradalle, hyppärin jätin väliin. Radat menivätkin varsin hyvin. Eka radalta nollatulos ja 4. sija,  toiselta myös puhdas rata, mutta harmittavasti yliaikaa. Tuplanolla oli lähellä... Hyvä Onni :-) Nollien jahtaaminen jatkuu taas marraskuussa :-)

Monty viihtyi kisapaikalla erinomaisesti. Paikalla oli myös sisko Wirri, jonka kanssa tuli leikittyä varsin hmmm.. äänekkäästi :-D Monty leikki parin muunkin pennun kanssa, mutta huomattavasti iisimmin. Ilmeisesti sisko oli vielä tuoreessa muistissa ja painit sen mukaiset.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tuorein uutinen: Montylla on nyt kennelnimi....tsadaa.... Winsure Willmont. Onnea vielä Tiinalle hienosta kennelnimestä!

Tässä hän nyt on. Kauan ja hartaasti odotettu uusi perheenjäsenemme australiankelpie Monty :-) Nyt ei ole aikaa muuhun kuin pistää pari kuvaa Onnista ja Montysta, mutta kirjoittelen paremmalla ajalla tarkemmin kuinka ihana pentu minulla onkaan ;-) Kunnollista yksittäiskuvaa ei kaverista vielä ole, koska kohde on aika liikkuvaista sorttia :-)

Monty ja Joel.

Eipä ole taas tekstiä suoltunut tänne. Pistetääs nyt ainakin Onnin agilityt ajan tasalle :-) Meillä oli taas perinteinen parin kuukauden kisatauko kesällä ja syyskauteen starttasimme vasta kotikisoissa 16.8. Tuloksistakaan ei ole enää muuta muistikuvaa kuin, että nollia ei ropissut näistä skaboista kuin ei myöskään elokuun lopussa Kouvolasta. Kymen piirin piirinmestaruuksista kisattiin 6.9. Ruokolahdella. Siellä agiradalta 5 –tulos yhden riman tippuessa. Hyppäriltä saimme 0-tuloksen ja näin siis SM-nollatilikin tuli avattua! Yhteistuloksissa sijoituimme 6. sijalle.

Loppuvuoden kisakalenteriin on merkitty Mikkeli lokakuun alussa ja marraskuussa Imatra, Kotka ja Lappeenranta. Näistä olisi muutama nolla riivittävä kasaan :-)

Tämä vuosi on mennyt jännätessä saammeko nelijalkaista perheenlisäystä ja viimein eilen pitkäaikainen haaveeni toteutui ja pikkuriiviö muutti meidän katon alle. Hän ansaitsee ihan oman topicin jahka saan kuvia purettua koneelle ;-)

Sivupohjakin jouti vaihtua vähän syksyisemmäksi. Pakkasaamuja odotellessa :-)

Vihdoin viimein otin keväällä projektiksi Onnin puuttuvan sertin metsästämisen. Ja eikun näyttelykalenteri esiin ja näytelmää valkkaamaan. Ja siinä se oli, Mikkeli 13.6 ja tuomarina Maret Kärdi. Tuomari on tiukka eikä jaa eriomaisia ihan tuosta vaan. Olin kuitenkin muutama vuosi sitten käynyt Oton kanssa Kärdin arvosteltavana ja ajattelin että Onnikin voisi mennä hänellä läpi. Ja menihän se! Onni oli avo eri1 PU1 SERT MVA VSP, jippii :-D Kylläpä oli helpottunut olo, että se kävi noin kivuttomasti ja voimme saman tien unohtaa näyttelyt. Ei meinaan ole ihan meikäläisen juttu nuo näytelmät :-) Kävimme ennen Mikkelin näyttelyä helatorstaina Lappeenrannan ryhmänäyttelyssä palauttelemassa mieliin näyttelyjuttuja tuloksin avo eri3.

Kuva Mikkelin näyttelystä.

Jepulis, täällä sitä taas ollaan. Elämä jatkui kuin jatkuikin Oton poismenon jälkeenkin, vaikka rankkaa se taas oli ystävän saattaminen viimeiselle matkalle. Onni on sopeutunut hyvin talon ainoaksi koiraksi. Luulin, että se olisi ollut enemmän kiinni Otossa, mutta siitähän onkin sukeutunut varsin itsenäinen otus. Ella kyseli pitkään minne Otto meni ja vielä tänäänkin sain ihmetellä miten tuo alle 3 -vuotias tyttö muistaa asioita. Otin koirakaapista Onnille uuden vesikupin takapihalle  ja se oli Oton entinen vesikuppi. Ottohan oli sisällä eristetty muista koirista, joten tietysti sillä oli omassa huoneessaan oma vesikuppi. No, joka tapauksessa Ella tokaisi heti, että tuohan on Oton kuppi ja seuraavaksi kävimme taas läpi mihin Otto on mennyt :-)

Onnin kanssa on harrastettu agilityä, mitäpä muutakaan. Talvella oli viiden kuukauden totaalitauko, kun agiseuramme rakensi talkootyönä hallin. Omalta kantilta katsottuna treeni- ja kisatauko sattui hyvään saumaan, kun Joel oli vielä niin pieni. Maaliskuulta lähtien olemme kisanneet 1-2 kisapäivää kuukaudessa tahdilla. Ja Kouvolasta onnistuimme toukokuun alusta saamaan jopa kaksi nollatulostakin vähäisellä treenimäärällä :-) Nyt heinäkuussa on tarkoitus jättää kisaamiset kokonaan väliin ja yrittää päästä useammin treenaamaan. Alan kai tulla vanhaksi tai sitten liian köyhäksi, kun en enää viitsi lähteä kisaamaan, jos ei ole ollenkaan tuntumaa koko hommaan :-)

Talvinen ulkoasukin sai vihdoin lähteä, tämä uusi on myös BlogiPohjat Blue -sivuilta.